Kesäloman vapautta, ihmissuhdekipuilua, pinnan alla kuplivia salaisuuksia. Tätä kaikkea on Taina Niemen hurmaava Ämpärikesä (2024, *kirja saatu mainostarkoituksessa Otavalta). Otavan nuortenromaanikilpailun voittajateos etenee niin sulavasti, että kun lukemisen on aloittanut, tarinan imusta ei pääse irti.
Ysiluokka on juuri päättynyt, ja viisi nuorta etsii itseään alkaneessa kesässä.
Samu matkustaa toiselle paikkakunnalle tapaamaan ihastustaan. Matilda ja Meri ovat lähdössä kauan odotetulle road tripille Eurooppaan, mutta päättäri-iltana kaksikon välit alkavat rakoilla. Pahanpojan viitan harteilleen kietonut Arttu karkaa kotoa. Saana kantaa surua mukanaan. Jere ei osaa kertoa edes parhaalle ystävälleen, mitä kotona on meneillään.
Henkilöt lipuvat toistensa ohi, miettivät, mitä uskaltavat paljastaa itsestään toisilleen. Miten löytää oikeat sanat, miten löytää haparoiden reitti toisen ihmisen luo?
"Mutta aina välillä ulkopuolisuus läpäisee mut niin kuin ohittavan junan humahdus aseman sillan alla. Silloin muiden seurassa tuntuu yksinäisemmältä kuin koskaan yksin ollessa." (Ämpärikesä, s. 22)
Kertojaääniä on monta, ja kestää jonkin aikaa ennen kuin ne alkavat erottua toisistaan. Ehkä nimissäkin on jotain samaa, koska jouduin lukiessa monta kertaa palaamaan taaksepäin ja muistuttamaan mieleen, kenen tarinalinjaan nyt hypättiinkään.
Samaan aikaan jokainen henkilö tuntuu aidolta rosoineen ja reunoineen. Kun salaisuudet rapisevat, jokaiselle nuorista päähenkilöistä tekisi mieli keittää kuppi teetä, lohduttaa ja sanoa, että kaikki vielä järjestyy.
Yhden elämänvaiheen päättymiseen liittyvät haikeus ja siihen sekoittuva riemu tavoitetaan tekstissä upeasti. Dialogi sai hihittelemään, romansseissa on suloista lempeyttä.
"Valmistujaiset, mitä hittoa..." liris mumisee. "Musta tuntuu kyllä ihan keskeneräiseltä."
"Ei se mitään", Jere sanoo huvittuneena. "Kato kun ei nää ole mitkään valmistujaiset vaan päättärit."
"No se kulostaa kylla vielä pahemmalta", Ella pistää väliin. "Mitä päättäreissä pitäisi päättää? Päivänsä? Vai elämän suunta?"
"Älkää nyt tehkö tästä liian dippia", Meri nauraa. "Riittää kun päätetään, mitä juodaan seuraavaksi!" (Ämpärikesä, s. 37)
Kokonaisuus hipoo täydellisyyttä. Viisi tähteä. Helposti.
Loppu on niin kaunis, että itkettää.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti