Tarinan­nuppuja

Johanna Schreiberin Rivien välissä (S&S, 2023, alkup. Mellan raderna, suom. Henni Salovaara) oli minulle yksi kevättalven odotetuimmista kirjoista. 

Luin kirjakatalogista sanat ”kustantamo” ja ”uusi rakkaus”, ja olin myyty. Rakastan nimittäin kaikkia tarinoita, jotka sijoittuvat kustannusmaailmaan, ja romansseista on tullut suuri heikkouteni.

Mistä Johanna Schreiberin Rivien välissä -kirja kertoo?

Rivien välissä kertoo vasta eronneesta Emilystä, joka työskentelee kustantamo Schantzin markkinoinnissa. Kustantamoa johtavat varsin erimieliset sisarukset, joiden visiot kustantamon tulevaisuudesta poikkeavat suuresti toisistaan. Kirja sivuaakin päivänpolttavaa kysymystä, miten kirjallisuus pysyy relevanttina 2020-luvulla. Pitääkö liiketoimintaa laajentaa vai riittääkö kirjallisuus itsessään? 

Kustantamon kesäjuhlissa Emily tapaa sarjakuvapiirtäjä Hermanin, joka saa Emilyn nopeasti hullaantumaan. Emily tempautuu suhteeseen ja yrittää deittailun lisäksi pitää käsissään lankoja töissä ja olla kotona läsnä esikouluikäiselle lapselleen.

Rivien välissä on pohjimmiltaan kirja mielenterveydestä

Voi olla, että lähdin lukemaan kirjaa vähän liian vaaleanpunaiset lasit silmilläni. Romanssi paljastuu pitkälti sivujuoneksi, eikä romaanissa käytetä hirveästi aikaa esimerkiksi jännitteen luomiseen parin välille. Hullaantuminen tapahtuu silmänräpäyksessä, ja itselleni ainakin jää hieman mysteeriksi, miksi Emily edes alunperin kiinnostuu Hermanista. Ehkä se on kirjailijan tarkoituskin, koska tarinan myötä Hermanista alkaa paljastua epämääräisiä piirteitä.

Emilyn tasapainoilu arjen haasteiden äärellä saa kirjassa paljon enemmän tilaa kuin romanssi. Miten jakaa yhteishuoltajuus eksän kanssa? Miten pitää molemmat pomot ja kustantamon isoimmat kirjailijat tyytyväisinä? Miten taklata työt, jotka tulevat kotiin ja horjuttavat jaksamista? Välillä Emilyn työstressin kuvaaminen sai sydämeni pamppailemaan vähän liiankin lujaa, enkä pystynyt kuuntelemaan kirjaa illalla ennen nukkumaan menoa.

Loppupuolella kirjaa käsitellään paljon Emilyn mielenterveyttä, ja vaikka alkupuolella viitattiinkin hänen vaikeuteensa selvitä joistakin arkisista jutuista, diagnoosi tuli minulle lukijana silti puun takaa. Pidin siitä, mihin tarina tällä saralla kulki, mutta ehkä olisin kaivannut vielä enemmän pohjustusta, etten olisi yllättynyt niin isosti siitä, että Rivien välissä on pohjimmiltaan kirja mielenterveydestä.

Kustantamo S&S:n katalogissa kirjaa hehkutettiin feelgoodiksi, mutta vaikka kirjassa onkin paikoin kepeyttä, sen tunnelma on mielestäni suurimman osan aikaa lempeän haikea. Mukana on myös raskaita teemoja, kuten Emilyn taannoisen keskenmenon käsittely. Aluksi meinasinkin pettyä, kun Rivien välissä ei ollutkaan ensisijaisesti mikään kevyt, ihanan hykerryttävä romanssi, jota lukija voisi fiilistellä ja elää mukana. 

Pidin kirjasta kyllä lopulta, kun olin muotoillut odotukseni uusiksi tajuttuani, että kyseessä on olettamaani vakavahenkisempi lukuromaani. Kesäisen Tukholman tunnelma sai haaveilemaan reissusta Ruotsiin ja kirjamaailman kuvaus kiinnosti juuri niin paljon kuin olin ounastellutkin! 

Kyseessä on sarjan ensimmäinen osa, ja kustantamo Schanziin päästään vielä palaamaan sarjan seuraavissa osissa. 

Mitä muuta kannattaa lukea tai katsoa, jos rakastaa kustannusmaailmaan sijoittuvia tarinoita?

• Kustantamoon sijoittuu hulvaton tv-sarja Younger, jossa nelikymppinen Liza yrittää päästä takaisin työelämään oltuaan pitkään kotiäitinä. Kun töitä ei muuten heru, Liza tekeytyy parikymppiseksi. Uudella iällä hänet palkataankin kustantamoon harjoittelijaksi. Sarjaa voi katsoa ainakin Elisa Viihde Viaplaysta. 
• Ruotsalaissarja Rakkaus & anarkia kertoo Sofiesta, joka aloittaa työt kustantamossa konsulttina. Hänen tehtävänsä on kertoa, miten kustantamon toiminnasta voitaisiin tehdä taas kannattavaa. Työpaikalla työskentelee myös parikymppinen Max, jonka kanssa Sofie tempautuu outoon valtapeliin, jossa pari yllyttää toisensa tekemään toinen toistaan oudompia asioita. Sarjan voi katsoa Netflixistä. 
• Kustannusmaailmaa sivuaa myös Emily Henryn ihana kirja Book Lovers, jonka molemmat päähenkilöt työskentelevät kirjallisuusagentteina. Kirjassa tehdään pääosin etätyötä, mutta kustannusmaailma on silti voimakkaasti läsnä läpi teoksen. Kirja ilmestyy suomeksi kesällä 2023 nimellä Rakkautta rivien välissä. 

Tartuin Leigh Bardugon Varjo ja riipus -kirjaan (Aula & co, 2019, suom. Jussi Korhonen) aikoinaan, kun sain kuulla, että siitä on tulossa Netflix-sarja. Koska sarjassa näyttelee muun muassa Ben Barnes, halusin selvittää ennen sarjan ilmestymistä, mistä tässä kirjassa on kyse.

Varjo ja riipus kertoo armeijassa kartanpiirtäjänä työskentelevästä Alina Starkov -nimisestä orpotytöstä, joka matkustaa hirviöiden valtaamaan Sysikuiluun. Kun hirviöt hyökkäävät, Alinan mystiset ja harvinaiset grisha-voimat paljastuvat, ja hänet kutsutaan Varjo-nimisen grishan johtamaan palatsiin kouluttautumaan. Voiko Alina voimillaan pelastaa koko valtakunnan?

Varjo ja riipus -kirjan elementit ovat moneen kertaan nähtyä

Varjon ja riipuksen maailma on kiehtova, mutta lukukokemus jää silti keskinkertaiseksi. Luulen tämän johtuvan siitä, että luin kirjan liian pian Tomi Adeyemin Veren ja luun lasten lukemisen jälkeen. Teokset tuntuvat olevan jossain määrin samanlaiset, vaikka Varjo ja riipus sijoittuukin Venäjän kaltaiseen fantasiamaahan siinä missä Veren ja luun lapset ammentaa afrikkalaisista mytologioista. 

Molemmat kirjat ovat kuitenkin seikkailufantasiaa, joissa yritetään joko palauttaa taikuus maailmaan tai oppia käyttämään mystisiä taikavoimia. Ehkä myös maailmanrakennuksessa on jotakin tunnistettavaa, jotakin toisteiselta tuntuvaa. Jollain tavalla Varjo ja riipus vertautuu mielessäni hovin juonittelujen ja tapoihin tutustumisen osalta myös Sarah J. Maasin Lasipalatsiin.

Ehkä haaste onkin se, että Varjon ja riipuksen fantasiakuvasto ja elementit ovat aika moneen kertaan nähtyjä. Tähän kun lisätään se, että päähenkilö on melko lattea, ja en oikein välittänyt siitä, millä tavalla tässä kirjassa rakennettiin romansseja, kokonaisuus turhautti.

Vaikka kolmiodraamat voivat parhaimmillaan olla hurjan kutkuttavia, tässä kirjassa Alinen sukat saa pyörimään sekä rehti ja kunnollinen paras ystävä Mal että ikivanha ja mystinen Varjo. Vähän alkaa jo kyllästyttää nämä ikivanhat ihastukset nuortenkirjoissa. Sain niistä oikeastaan tarpeekseni jo 2010-luvun vampyyribuumin aikana. 

Kirjaa vaivaa myös se, että pääpahiksen motiivi jää melkoisen hämäräksi. 

Puutteistaan huolimatta kirja on menevä ja koukuttava ja varsin nopea lukea!

Miten kirja vertautuu Netflixin Varjo ja riipus -sarjaan? 

Siinä missä Varjo ja riipus on kirjana melko keskinkertainen, Netflix-sarjan ensimmäinen kausi on erinomainen. Se sekoittaa Varjo ja riipus -kirjan tapahtumat saman kirjailijan Korppien kehä -kirjasta tuttujen henkilöiden juonilinjoihin. Ensimmäinen kausi ei kuitenkaan käsittele Korppien kehän tapahtumia, vaan sarjassa luodaan kuvitteellinen menneisyys kirjan hahmoille. 

Sarjana Varjo ja riipus on visuaalisesti näyttävää, nopeatempoista fantasiaa. Vaikka henkilöt jäävät romaanissa kuoriksi, Jessie Mei ja Ben Barnes tekevät Alinana ja Varjona erinomaista työtä ja hengittävät roolihahmonsa eloon. 

Käsikirjoitukselle tekee hyvää se, että siihen on lisätty Korppien kehän henkilöitä ja uusia sivujuonia. Juoni saa lisää tasoja, joita se todella tarvitsee. Lopulta henkilöistä suosikikseni nousevatkin Jesper (Kit Young) ja Inez (Amita Suman). 

Netflixin Varjo ja riipus -sarjan toinen tuotantokausi ilmestyy maaliskuussa 2023. Sitä odotellessa pitäisi ehkä vihdoin lukea sarjan toinen osa.