Aikuinen! Jos luet yhden nuorten aikuisten kirjan tänä vuonna, lue Elina Rouhiaisen Tuntematon taivas (Tammi, 2022, kirja saatu töistä arvostelukappleena)!

Toki aikuisten kannattaisi lukea nuortenkirjoja ihan jatkuvasti, mutta jos se ei ole vielä tapa, tästä on hyvä aloittaa! Enkä yritä sanoa, että ”tämä ei ole niin kuin muut YA-kirjat”, vaan että tämä voisi toimia hyvänä porttina muidenkin YA-kirjojen maailmaan.

Ukrainan sodan takia Tuntematon taivas on äärimmäisen ajankohtainen kirja, vaikka se onkin historiallinen romaani. 2000-luvun alussa Tšetšenian sota on käynnissä, ja 16-vuotias Dima on karannut armeijasta, koska hän ei halua sotaan. 

Hänet heitetään ulos junasta, jossa hän on matkustanut ilman lippua, ja hän päätyy keskelle Venäjän syrjäseutua. Asemalta hänet poimii mukaansa nuori evenkityttö Aljona isovanhempiensa kanssa.

Pian selviää, että Aljonan isä on ammattisotilas. Hän on juuri lähtenyt useamman kuukauden komennukselle, mutta on selvää, ettei hän hyväksyisi nurkissa notkuvaa karkuria. Kun Dima ja Aljona alkavat lähentyä viikkojen myötä, vaihtoehdot käyvät vähiin. Onko heillä mitään toivoa pitää toisistaan kiinni?

Tuntematon taivas -kirjassa rujon rinnalla kulkee rakkaus

Jo Elina Rouhiaisen Väki-fantasiasarja teki minuun vaikutuksen. Koska en yleensä lue historiallisia romaaneja, meinasin kuitenkin jättää tämän kokonaan väliin. Jotenkin päädyin silmäilemään kirjan alkua, ja kirja imaisi mukaansa vaivihkaa. Ihailen suunnattomasti sitä, miten hienovaraisin koukuin Rouhiainen tempaa lukijan sisään tarinaan!

Tuntematon taivas hyödyntää kielletty rakkaus -troopin lähtöasetelmaa, mutta surumielisyys ja kaiho eivät tee teoksessa missään vaiheessa falskia tai melodramaattista. Pikemminkin kyse on mahdottomista olosuhteista, joissa päähenkilöt yrittävät parhaansa mukaan pärjätä. Olosuhteiden epäreiluus ja vaihtoehtojen vähyys viiltävät.

Teemat ovat isoja ja painavia, sillä kuolema ja sota ovat tulleet henkilöitä lähelle. Silti tekstissä on jotakin toiveikasta, eikä tarina hukuta alleen. Ruman ja rujon rinnalla kulkee rakkaus ja ihastuminen. Kieli leijailee, piirtää esiin hahmoja ja paikkoja, jotka jäävät sydämeen. Dima ja Aljona muuttuvat sivuilla niin aidoiksi, että kirjan loppumisen jälkeen jää miettimään, mitä heille nyt kuuluu. 

Romaanissa myös Aljonan vähemmistöasemaa käsitellään kauniisti, ja oman kansan merkitys piirtyy koskettavasti esiin. 

Kirjan lopusta löytyy sisältövaroitukset. (Toivoisin, että ne yleistyisivät kaikissa kirjoissa, jotka käsittelevät rankkoja aiheita!!) Jännitti vähän, kun varoituksissa mainittiin väkivalta. Se ei kuitenkaan tässä kirjassa ole onneksi mässäilevää, eikä sitä lopulta ollut kovin paljoa. Vain yhdessä vankilapakoa kuvaavassa kohtauksessa teki pahaa ja kirjaa piti lukea etäännyttäen. 

En meinaa löytää sanoja, jotka tekisivät oikeutta tälle kirjalle. Lukekaa, oi lukekaa tämä kirja!